Suomalainen sarjakuvatuotanto alkoi jo 1911 sarjakuvakirjalla nimeltä Professori Itikaisen Tutkimusretket. Tämä mielikuvituksellinen seikkailu kuljettaa tarinan sankareita ympäri maapalloa.
Seuraava merkittävä klassikko oli Pekka Puupää, joka jatkoi elämäänsä lehtien sivuilla vuosina 1925–1975. Arkiset vastoinkäymiset Justiina-vaimon ja Pätkä-ystävän kanssa saavuttivat suuren suosion lukijoiden keskuudessa ja, kun sarjakuva-albumeita alettiin julkaista, ne myivät parhaillaan jopa 60 000-70 000 kappaletta vuodessa.Kieku ja Kaiku oli myös pitkäikäinen suosikki, jota julkaistiin 1932-1972. Kieku ja Kaiku oli tyyliltään opettavainen ja sen päähenkilöinä esiintyivät ihmisten tavoin käyttäytyvät eläimet. Kyseinen sarjakuva inspiroi myöhempää, vuonna 1988 syntynyttä parodiaversiota nimeltä Rieku ja Raiku.Vahva, lähes yliluonnollista sisua omaava miehinen mies Rymy-Eetu ilmestyi vuosina 1930–1973. Rymy-Eetun albumeita julkaistiin yhteensä 38. Toinen suosittu mieshahmo suomalaisissa sarjakuvissa oli Herra Kerhonen, jokailmestyi Suomen Kuvalehdessä vuosina 1930–1936 ja kertoi pönäkästä porvarismiehestä ja hänen kommelluksistaan. Herra Kerhosta seurasi Matti Melkonen, joka oli hyvin samantyyppinen kuin edeltäjänsä seikkaillen Suomen Kuvalehdessä 1940–1975.
Muumipeikko ponnistaa Suomesta maailmalle
Tove Janssonin luoma Muumipeikko on saavuttanut megasuosion myös kansainvälisesti. Muumipeikko ilmestyi ensikerran 1954–1975 ja parhaimmillaan sitä on julkaistu 40 maassa. Muumit ovat seikkailleet lisäksi valkokankaalla ja Muumilaakson väki koristaa monia muitakin suomalaisia tuotteita.Sarjakuva Mämmilä puolestaan kertoo Mämmilän asukkaiden elämästä 1970-luvulta aina 2000-luvulle asti. Sitä pidetään osuvana ajankuvana ajankohtaisten aiheidensa ja muuttuvien hahmojensa vuoksi.Insinöörien rakastama Fingerpori on kuvitteellinen kaupunki, jonka hahmoja ja tapahtumia on voitu seurata vuodesta 2007. Sarjakuva sekoittaa iloisesti totta ja tarua, mennyttä ja tulevaa. Tällä hetkellä Fingerporia julkaisee lähes 30 suomalaista lehteä ja albumeita ja kokoelmia on lukuisia. Sitä on myös käännetty ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja englanniksi. Toisinaan suorasanainen Fingerpori onnistuu aiheuttamaan pahennusta, kuten esimerkiksi vitsailemalla uskonnollisille aiheille.
